kone ja pojat

Kaiken järjen vastasesti mulla on hyvä fiilis.

Ulkona sataa, on kylmä, aika on kortilla mut raha ei (hehe), kouluhommia riittää, hartiat mustelmilla, väsyttää... Silti elämä näyttää aika valosalta. Kävelin reeneistä kotiin tuulessa ja sateessa. Uskokaa tai älkää, tuntu hyvältä. 

Mietittiin psykan tunnilla tunnilla laitteita, jotka ei oo toiminu hyvin niiden käyttötarkotuksiin nähden. Siinä saatiin hyvin moitittua hankalaa imuria, temppuilevaa digiboxia... Moderneja ongelmia? Valitetaanko me vaan koska me voidaan?

Kuihtuisin ilman musiikkia.

"Dance is to move rhythmically usually to music"

Tässä viime aikoina pari heppuu, Florence ja Mumford on rakastuttanu. Jos mulle sopis, värjäisin syvän punaset hiukset.

to learn- listalla on:

Opettelen soittamaan kitaraa

Opettelen sanomaan ei

Opettelen avaan suuni

we must enjoy as we can

Van Morrison - Bright Side of the Road

Pari pientä mut aika nautinnollista juttua, ainakin yhdistettynä toisiinsa:

pitkät sunnuntaiaamut

 letkee musiikki radiosta hiljasella

valmis, hyvä aamupala

vilttiin ja tyynyyn hautautuminen

hauska elokuva

 seura jossa on helppo olla

 ei kiire mihinkään.

Tyttöporukalla vietettiin rentouttavaa viikonloppua majatalossa by Vivi. Vanha maalaistalo keskustassa, samaan aikaan keskellä ei mitään. Pelailtiin scrabblea, nautittiin hyvää ruokaa ja viiniä, juoruiltiin, naurettiin, kerrottiin pelottavia juttuja, katottiin leffat Itse ilkimys (mahtava leffa, kerranki pitkästä matikasta on hyötyä kun läpät naurattaa enemmän!) ja Morsiusneidot. Kuulostaa kliseiseltä tyttöjen yökyläilyltä, enää tyynysota puuttuu? Joskus sellasia tarvii.

the stars above me

 Päätin tehdä villin tutkimusmatkan äitin vaatekaapille, mikä ei yleensä tuota tulosta. Tällä kertaa matkalta mukaan tarttui kuitenkin kauluspaita, joka päällä tekee mieli lähtee 80's diskoon joraan tämän tahtiin. Joskus toikin olis ollu liian erikoinen, onneks ihmiset kasvaa ja oppii kuunteleen enemmän itteensä. Täytyy myöntää, en vieläkään osaa olla välittämättä muiden mielipiteistä. Osaako joku oikeesti? Aina? Hatunnosto.

Eilen pääsin Hällään nauttimaan tanssista penkin puolella, ja tuijottelin suu auki pieniä, hitaasti muuttuvia liikkeitä, isoja hyppyjä, lihaksia, hikipisaroita, yhdenaikasuutta...

"pystyisinkö mäkin tuohon?"

Aerowaves FALL FOR DANCE, kansainvälinen nykytanssikiertue. Ohjelmaläpyskän takakannessa lukee mm näin:

"Aerowaves on vuonna 1996 perustettu 34 Euroopan maan yhteistyöverkosto. Verkoston tehtävänä on valita vuosittain yli 500 esityksen avoimesta katselmuksesta 20 mielenkiintoisinta esitystä ja tukea lupaavien koreografien työtä ja järjestämällä heille esiintymismahdollisuuksia ympäri Eurooppaa"

!!

Suomen kiertueella nähtiin kaksi esitystä, PULSE ja Duet for Two Dancers. Erilaisia, hassuja, vaikuttavia. Hieman tietoa esityksistä täältä. Mahtavaa ja poikkeuksellista oli myös se, että esitysten jälkeen tarjoutu mahdollisuus jäädä saliin keskustelemaan artistien ja koreografien kanssa. Kuulla lisää, esittää kysymyksiä, päästä lähemmäs henkilöitä ja teoksia. Nautin ja ahmin kaiken vakavasti tanssiin liittyvän.

Nyt vielä ranskaa ja koeviikko salut! Huh. Yritän aktivoitua.

shut up and shout

M83 - Sitting

Tykitys 2012 on nyt kunnialla ohi. Kokouksia, jätesäkkejä, teippiä ja jugurttia riittämiin. Ekavuotisten nöyryytystä, käskyttämistä ja toivottavasti hauskuutusta. Uus vuosimalli on taas kastettu tykkiläisiks. Välillä oli rankkaa, mutta kannatti olla mukana tekemässä tota perinteikästä päivää uusilla mausteilla yli puoli vuotta ja nähä aikaansaannos. En osaa oikeen ees sanoin kuvailla. Palkaks sain flunssan mut oli se sen arvostakin. Sirkusta kerrassaan.

Koululta tän värikkään ja äänekkään massan matka jatku paheksuvien katseiden saattelemana keskustorille.