lauantai 23. helmikuuta 2013

once in a lifetime - WANHAT2013



Noniiin nyt sitä wanhojen postausta! Päivä jota varten reenailtiin pari kuukautta ja odotettiin pitkään, vaihdellen innolla ja kauhulla, on nyt ohi. Vaikka wanhat olikin "vaan yksi päivä", mä halusin siitä päivästä mahdollisimman täydellisen. Pelkäsinkin vähän sitä että mun odotukset oli liian korkeella ja saisin kovan tiputuksen pilvilinnoista, mutta ihan rehellisesti en kyllä pettynyt mihinkään. En ymmärrä miten yhdessä päivässä voi olla niin paljon hehkutettavaa. Iloa ja rakkautta.


Klo 5:00 soi herätyskello. Olin yöllä herännyt kolme kertaa siihen että pelkäsin olevani myöhässä, joten kun oli aika oikeesti herätä, olin helpottunut... Meikkasin itse kotona ja laitoin irtoripsitupsuja, ne on huippuja!
Klo 7:00 mua odotti kampaaja Lux Roomissa, jossa supermukava Minna loihti mulle toivotun kiharakampauksen. Alkuperäinen idea oli jättää osan hiuksista auki, mutta päädyinkin laittamaan kaikki kiinni, ettei mikään sitten ole varmasti naaman edessä. Kotiin laittamaan mekko päälle, ja koululle puoli kymmeneksi valokuvaan. Mun mekko ostettiin Muotitalo Tyynelästä, ja se oli kyllä sellanen että kun sen ekan kerran näin niin halusin ehdottomasti sovittaa, enkä sitten löytänyt mitään mikä olisi yltänyt ton tasolle. Punaista, pitsiä, tylliä, kaikkea mitä halusin. En alunperin suunnitellut suurta prinsessamekkoa, mutta kuinkas sitten lopulta kävikään... Toi mekko oli vaan pakko saada. Ainoa miinus oli se, että aika moni astui helmalle vahingossa ja joissain tansseissa joutui vähän varomaan. Ensimmäiset tanssit tanssittiin koululla, jonne tilasin Netan valokuvaamaan. Kuvia kertyikin päivältä n. 500, joten tänne on valikoitunut vain helmeistä helmeimmät! enjoy:)





Kiitokset mahtiparille jonka kanssa jaksoi aina reenata :)






Hullu nainen! 
Klo 14:00 tanssittiin Koskikeskuksen keskusaukiolla, jokainen ryhmä 1-2 tanssia. Paljon ihmisiä oli kerääntynyt katsomaan, ja näin tuttujakin. Tanssien jälkeen siirryttiin yläkertaan Hulluun Poroon syömään. Paikka oli viihtyisä ja ruokailu hyvin järjestetty. Salaatit odottivat pöydässä, pääruoka ja jälkiruoka tuli tosi nopeesti ja maistuipa vielä hyvältäkin.




Illaksi siirryttiin Tampere Areenalle, jossa tanssivat kaikki huimat n. 340 tanssijaa. Meidän koulussahan tosiaan on tokavuotisia 250, joista 200 on tyttöjä, eli tosi moni joutui hankkimaan parin muilta vuosiluokilta tai koulun ulkopuolelta. Ennen areenan tansseja piti vähän kokoilla itseensä, sillä mua jännitti ihan älyttömästi. En halunnut lopettaa tota päivää, kun en pääsisi samaan tilanteeseen enää uudestaan. Kuitenkin kun pääsi vauhtiin, jännitys muuttui vaan onnellisuudeksi ja hetkestä nauttimiseksi. Pieniä mokia sattui mutta niille osattiin nauraa. 









Jokaisella henkilöllä josta on mun kanssa kaverikuvia on ollut merkitystä mun elämässä, ja oon onnellinen että oon tavannut lukioaikana niin paljon upeita ihmisiä, joista on tullut mulle tärkeempiä kun olisin ikinä voinut uskoa. Sain jakaa ton päivän kaikkien niiden ihanien ihmisten kanssa, joiden katse rauhoitti ja kannusti. Mun vanhemmat ja mummi pääsi katsomaan tansseja, ja mun yksi parhaista kavereista tuli Jyväskylästä illaksi areenalle katsomaan tansseja. Kaikki oli niin kauniita ja komeita, oli todellinen prinsessa olo kameroiden ja kehujen ympäröimänä. Erityisen lämmittävä kehu tuli parilta kaverilta jotka sanoivat: "sä olit niin onnellinen, aina kun sua katso niin sä vaan hymyilit". Lukioaika on kaikesta huolimatta ollut ehkä antavaisinta aikaa mun elämässä. Näitä kokemuksia ja tunteita ei voi uudelleen saavuttaa, mikä on sekä kamalaa, että parasta. Sain pidätellä itkua kun oli niin mahtava fiilis, varsinkin oman tanssin ja loppuaplodien aikana mun päällimmäisin ajatus oli tältä tuntuu pakahtua onnesta.



4 kommenttia: