torstai 4. heinäkuuta 2013

kun unelmat muodostuu



En muista koska viimeksi olis ollut niin hyvä fiilis, kun melkein kuukauden tauon jälkeen astelin balettitangon viereen, ison peilin eteen meidän reenisalien kaiuttimien alle. Ensi syksynä jatketaan vielä jälleen yksi vuosi lisää. Postiin kolahti kirje, että mut on hyväksytty ammatillisiin opintoihin valmentavaan ryhmään. Toi paikka on mulle verta, hikeä ja kyyneliä, ystäviä, kannustusta siihen mihin en ite uskois pystyväni, jalkojen palauttamista maan pinnalle, hymyä ja naurua, haaveita ja tavoitteita. Näiden salien seinistä, tangoista ja lattioiden naarmuista on ehtinyt tuleen tuttuja 14 vuoden aikana. Mua hirvittää vähän, että syksyllä pukkarissa odottaa joukko outoja naamoja, mutta opettelen luottamaan siihen että muutokset on hyvästä.

2 kommenttia: