Niin paljon ajatuksia, niin vähän sanottavaa. Aurinko paistaa sopivasta raosta kasvoille, mä suljen silmät. Kun mä avaan silmät ja hetki ei katoa, se on paras tunne ja mua hymyilyttää. Rakastuin uudestaan Bon Iveriin ja lonkkailuun. Hetkittäin musta tuntuu että kattelen mun elämää ulkopuolelta ja mietin, tapahtuuko tää kaikki mulle, niin hyvässä kun pahassa - mutta enemmän hyvässä. Elämä on ironista. Ja palkitsevaa.
Voi että miten suloinen olet! Tykästyin blogiisi. Kuvista tulee hyvälle mielelle ja tästä säteilee sellaista elämäniloa :). Ja itsellänikin tanssi on hyvin tärkeä osa elämää.
VastaaPoistaKickstartMyHeartIina
voi kiitos, sä oot upee:) et usko kui hyvälle mielelle sun kommentti sai!
Poista